Zine #1 – HALARA

Roosa Koivula

Kerro itsestäsi, kuka olet ja mitä tykkäät tehdä?

Koen että luominen ja luovuus ovat minulle perustarpeita, kuten riittävä lepo ja ravinto. Pääni sisällä on lähes koko ajan käynnissä uusia prosesseja, joihin saan inspiraatiota kaikesta mitä ympärilläni on. Varsinkin ihmiset, murretut värit ja rappiolla olevat kaupunginosat inspiroivat aina. Tykkään seikkailla, liikkua, olla luonnossa ja ihmisten kanssa. Rakastan kiireettömyyttä ja asioiden suunnittelua. Kun saan edellä mainittuja asioita sopivina annoksina päivittäin, voin hyvin.

Kerro zine-työstäsi ja ajatuksesta sen takana?

Kun kuulin zinen aiheen, tuli mieleeni ensimmäisenä kasvu ihmisenä ja se, miten tarvitsemme toisia elämässä. Tarvitsemme toisia tueksi ja kannustukseksi. Rakastettuna oleminen ja rakkauden kokeminen muita kohtaan on kasvua ja ylipäätään elämää ylläpitävä voima.

Koen yksinolon- ja ajattelun tärkeäksi osaksi kasvua sen rinnalla, että on muiden ihmisten kanssa ja saa heiltä eri näkökulmia. Taiteessa koen teokseni muuttuvan sen mukana miten itse muutun, sillä kaikessa mitä teen on aina mukana osa minua ja minuutta.

Omaan henkilökohtaiseen kasvuun koen vahvasti vaikuttaneen ihmiset, joiden sisällä on palava halu toteuttaa haaveitaan lähtökohdista riippumatta. Koen silti, että suurin tekijä omaan kasvuuni ovat ihmiset, joiden kanssa yhteinen epätoivo on useissa tilanteissa suurinta toivoa.
Mikä on paras elämänohje tai oppi, jonka olet saanut?
Kun mietin oppeja elämästä, muistelen 97-vuotiaan kertomusta siitä, miten hän jokainen aamu herätessään kiittää elämästä. Elämä on ainutkertainen ja ihmeellinen lahja vielä 97 elinvuoden jälkeenkin. Tämän ajatuksen ja samalla suuren inhimillisyyden näkökulmalla haluan elää elämääni. (Toiminut jo 19 vuoden kokemuksella, kannattaa siis ottaa aamurutiineihin mukaan.)