Kuka olet ja mitä tykkäät tehdä?
Nimeni on Veera. Asun puolet vuodesta veneessä, koska se irrottaa minut parhaiten kiireestä ja ruokkii luovuutta. Ennen purin sisäisen maailmani maalaamiseen, nyt opettelen maalaamaan sanoilla. Lempiasioitani ovat hitaat aamut, karamellintuoksuinen taiwanilainen oolong-tee, unissaan juokseva koira, sekä esteettiset independent-lehdet ja zinet. Viimeaikainen työ, josta olen ylpeä on Galleria Kuvitus -podcastin starttaaminen ja kuvittajien äänen tuominen eetteriin kaiken pysähtyneisyyden ja pandemian keskellä.
Kerro zine-työstäsi ja ajatuksesta sen takana?
Yötön yö edustaa minulle vapautta puhtaimmillaan: rantasauna, kokon lieskat, aamuun saakka jatkuva laulu kalliolla. Zine-työni kertoo kuitenkin yöstä sairaalassa. Jouduin kuluneena keväänä yllättäen leikkaukseen ja elin viisi vuorokautta laitoksen kummallisessa epäajassa, jossa yö ja päivä menettivät merkityksensä. Koin hetkellisen toimintakyvyn ja vapauden menetyksen hyvin kokonaisvaltaisena ja hajottavana. Pisarat-runo syntyi sympatiasta kaikkia niitä kohtaan, jotka syystä tai toisesta eivät voi viettää keskikesän hetkiä vapaana.
Mieleenpainuvin kesäyön muistosi?
Suomenlahden ylitys tähtikirkkaana elokuun yönä.