Amalia Havu

Isoisoäitini Amalia oli hurja nainen, joka viihdytti kummituskertomuksilla. Nimekseni mietittiin Veera Amaliaa, joka ei toteutunut jälkimmäisen osalta, joten villi tarinoitsija pääsee päivänvaloon runominäni kautta. Pyrin kulkemaan sydän avoinna, antautuen keskusteluun milloin missäkin – junassa, lentokoneessa, kirpputorilla tai rappukäytävässä. Jotkut parhaista kohtaamisista ovat johtaneet ystävyyssuhteisiin, toiset teksteihin tai runoihin. Tekstieni resepti koostuu yhdestä osasta itseäni ja toinen osa on ystävien, tuttujen tai heidän naapureidensa kokemuksia. Kolmannen osan ”ennustan” eli avaan minua lähinnä olevan kirjan, jonka sivuilta arvon silmät kiinni sanan, jolla aloittaa.

Lapsena ihailin Peppi Pitkätossua ja uskon yhä, että seikkailut ja inspiraatio löytyvät itsestä ja ympäriltä. Yhteen ystävistäni tutustuin, kun majoitin hänet kotiini, kokkasin hänelle yömyöhällä lettuja yhteisen ystävämme syntymäpäiväjuhlien jälkeen. Minulla ei ole ruokapöytää, joten luonani letut syödään myös lattialla istuen.

Kesäöiden vaaleanpunainen taivas onnistuu jok’ikinen kerta yllättämään romanttisuudellaan, ja moni meistä on päätynyt sattumalta kävelemään käsikkäin tuntemattoman kanssa. Kerran sattui niin, ettei kättäni kannatteleva kavaljeeri tiennyt nimeäni ja arvuutteli sitä koko yön samalla kun seikkailimme ympäri heräilevää Helsinkiä. Hän kertoi itsestään kaikenlaista, yht’aikaa mielessäni vilisi ajatuksia siitä, kuinka tällaisessa lyhyessä kohtaamisessa kuka vain voisi luoda itsestään häilyväksi hetkeksi satuhahmon – taianomaisessa hämärässä mikään ei tunnu todelliselta. Jännittävä tutustumispeli, jota voi leikkiä ainoastaan entuudestaan vieraiden ihmisten kanssa. Kerrottakoon, että silloinen asuntoni oli kesäöisin niin kuuma, että oli melkein pakko kehittää erilaisia seikkailuja ennen aamuöiden unta.

Maailma yllättää aina pienuudellaan, ja jotenkin päädyin tekemään kesäisen roadtripin Kokkolasta Helsinkiin hyvän ystäväni tindermatchin kanssa. Maisemien vaihtuessa ikkunassa hauskinta oli tutustua uuteen ystävään ja laulaa Abbaa niin kovaa että molempia vähän hävetti. Yövyimme Ruovedellä sijaitsevassa Helvetinjärven kansallispuistossa, enkä tule koskaan unohtamaan iltapesua maisemassa, jossa peilityyni järvi kohtaa vaaleanpunaisena hehkuvan taivaan heijastaen sitä itseensä. Taustalla musiikkina ainoastaan lintujen laulu sekä hyttysten verenhimoinen ininä. Parhaissa kesäöissä uudet kohtaamiset ja luonto kuuluvat lyömättömästi yhteen.