Zine #3 – YÖTÖN YÖ

Julia Jussila

Kuka olet ja mitä tykkäät tehdä?

Hei, olen Julia ja pidän seikkailuista. Semmosesta matalan kynnyksen extempore-sekoilusta. Kesät on paljon otollisempia aikoja kaikelle elämiselle, kun ei esimerkiksi tarvitse miettiä niin usein, että paleltuuko ja onko riittävän paksu kerrasto.

Silloin kun en seikkaile ulkona, niin seikkailen kotona. Pidän maalaamisesta ja maailmojen rakentamisesta paperille. Olen ymmärtänyt, että oma luova työskentelyni on paikka, jossa ei ole mahdollista mokata. Nautin siitä.

Kerro zine-työstäsi ja ajatuksesta sen takana?

Rakastan liituja, niiden jälki on niin rajua! Liitumaalaukseni käsittelee keskikesää, yöllisiä ystävyyden hetkiä ja sellaista voittamattomuuden ja kuolemattomuuden tunnetta, jota vain kesäyö voi ihmiselle suoda. Yöuinnit on mun lempiasioita kesässä. Niissä on aina juhlan tuntua.

Mieleenpainuvin kesäyön muistosi?

Yöuinnin lisäksi pyöräily kesäyönä tulee tosi hyvänä kakkosena. Viime kesältä mieleen on jäänyt erityisesti pyöräily eräässä auringonnousussa. Se näky ja ne värit olivat niin kauniita, että alkoi itkettämään ja oli pysähdyttävä läheiselle laiturille vain katselemaan ja kuuntelemaan.

Sitten kerran polkiessani alepafillarilla, joku tuli baarista ulos tielle ja huusi, että: ”Hommaa oma tsygä!!” Hommasin!