Zine #3 – YÖTÖN YÖ

Sanna Hirvonen

Kuva: Gunnlöð

Kuka olet ja mitä tykkäät tehdä?

Olen Sanna Josefiina Hirvonen: tanssitaiteilija, iänikuinen pöytälaatikkorunoilija ja kohisevan kevään lapsi. Juureni kasvavat Joensuusta maailmalle, ja olen tänä kesänä asettumassa takaisin Suomeen valmistuttuani Islannin taideyliopistosta Reykjavíkista. Työssäni olen kiinnostunut kielen, äänen ja liikkeen yhtymäkohdista sekä raa’an toiveikkaan tulevaisuuden kuvittelusta monien katastrofien ja maailmanloppujen keskellä. Tykkään syödä aamupalaa ainakin tunnin verran, silittää kissoja ja pohtia syntyjä syviä ystävien ja tuntemattomien kanssa.

Kerro zine-työstäsi ja ajatuksesta sen takana?

Zinessä julkaistuista runoista ensimmäinen kumpuaa meren tarjoamasta lohdusta ikävän keskellä. Suolainen vesi ja auringon kulta löytävät tiensä sinne mihin sattuu ja paljastavat melankolian ja kauneuden yhteenkietoutuvan luonteen. Toinen teksti syntyi pohjoisen kesän rauhattomasta voimasta: se luo virittyneen tilan, joka purkautuu arvaamattomasti, herättäen maailman eloon sanoinkuvaamattomalla kirkkaudellaan.

Mieleenpainuvin kesäyön muistosi?
Huumaavan kauniita kesäyön muistoja on niin monta! Eräs suosikkini on se, kun juuri lakitettuna ylioppilaana kävelin maailman suurimman onnen sekä kuohuviinihumalan vallassa baarista kotiin aamuauringon noustessa, ja koko maailma oli kohdallaan. Eräs toinen rakas muisto on se, kun olimme Lappeenrannassa ystävien kanssa juhlimassa elämää ja kesää, nauroimme ja itkimme, valvoimme aamuun asti. Lisäksi lukemattomat festarit, mökkeilyt, myös yksin haaveksien vietetyt yöt, jolloin ajatuksille oli tilaa avartua yön haaleassa valossa.