Kesäkuun suosikit: parvekeviidakko, tulivuorirakkaus ja esseitä Los Angelesista
Kesäkuussa nautimme elämästä parvekkeella, pukeuduimme helmikoruihin sekä luimme kirjoja julkkiskulttuurista ja Los Angelesista.
Roosa
Ei pelkkiä korulauseita – AIDA Impact 6 v.
Kesäkuussa juhlittiin AIDA Impactin 6-vuotissyntymäpäiviä. AIDA on yksi lempikorubrändeistäni monestakin syystä. Ensimmäiseksi, luonnonmateriaaleista käsin valmistetut korut ovat yksinkertaisesti kauniita, laadukkaita ja ajattomia, vuosikausia käytössä kestäviä. Toiseksi, AIDA tekee yhteiskunnallisesti merkityksellistä työtä työllistämällä maahanmuuttajia ja pakolaisia tarjoten heille ensimmäisen väylän työelämään uudessa maassa. Kolmanneksi, AIDA:n perustaja ja toimitusjohtaja Elina Siira on yksi inspiroivimmista tapaamistani ihmisistä. Elina on kehittänyt yhdessä tiiminsä kanssa AIDA:sta yhden Suomen kiinnostavimmista brändeistä.
6-vuotisen taipaleensa kunniaksi AIDA julkaisi Ei pelkkiä korulauseita -kirjan, joka avaa AIDA:n tarinan yhteiskunnallisena korualan yrityksenä. Julkaisu sisältää vuosien varrelta kerättyjä oppeja, työntekijöiden kokemuksia ja asiantuntijoiden puheenvuoroja maahanmuuttajien työllistämisestä. Lukusuositus niin yrityksille ja päättäjille, kuin kelle tahansa aiheista ja AIDA:n tarinasta kiinnostuneille.
Saimme muutama vuosi taaksepäin suunnitella yhdessä pienistä helmistä punotun GEMMA x AIDA Gemini-helminauhan, joka oli saatavilla osana KASVIO-kokoelmaamme. Vuosien varrella AIDA on tehnyt yhteistyötä myös muun muassa Ruskeat Tytöt -median, suunnittelija Sima Salmanin, Hypendin sekä kirjailija-aktivisti Natalia Kallion kanssa.
Parveke-elämää
Kesäkuussa olen päässyt nauttimaan uuden asuntomme parhaimmista puolista eli parvekkeesta, josta on sattumalta muodostunut viidakon ja hyötypuutarhan yhdistelmä. Siirsin lähes kaikki viherkasvit nauttimaan lasitetun parvekkeen lämmöstä ja vaikka kalustus on muuten yhä vaiheessa (haaveilen HAY Crate –malliston tai Vaarniin mäntyisistä kalusteista), kasvit ja minä olemme viihtyneet siellä mainiosti.
Samaa en voi sanoa kukista, sillä toukokuun puolella puutarhamyymälästä hankkimani marketat ja daaliat eivät kestäneet elossa muutamaa viikkoa kauempaa. Sen sijaan yrtit, amppelimansikka ja kirsikkatomaatti näyttävät menestyvän paremmin. En valita, sillä hyötykasveista on iloa myös keittiössä. Kasvatusprojekti on ainakin toistaiseksi lähinnä opettelua kantapään kautta ja jää nähtäväksi, tuottaako venähtänyt tomaatinrunko lainkaan hedelmää. Kasvua on joka tapauksessa hauska seurata ja kasvien kastelusta on muodostunut rentouttava aamurutiini – tuli satoa tai ei.
’Gardeners Delight’ tomaattilajike kasvaa täysimittaisena lähes puolitoistametriseksi.
Emmi
Kesän kirjahyllyn suosikkeja: Los Angeles -esseitä ja Äkkimakeaa
Täydellisen kesäpäivän reseptini on simppeli: kirja, kuuma kallio ja viileä merivesi. Voisin helposti elää koko kesäni rantakallioilla lukemassa. Arjen kiireiden keskellä huomaan, etten löydä niin paljon aikaa lukemiselle kuin haluaisin, mutta kesälomalla onneksi ehtii lukemaan senkin edestä.
Luin alkukesästä loppuun lukulistallani pitkään olleen Aino Frilanderin Los Angeles -esseitä. Frilander kirjoittaa kauniisti muun muassa Eve Babitzin 70-luvun seurapiirielämästä, paahteisista kävelyretkistä ja nautinnollisista kylvyistä, maataiteesta ja aavikon ainutlaatuisesta tunnelmasta, rasismista ja liittolaisuudesta sekä tanssimisen riemusta. Kultaisten auringonlaskujen ja polttavan kuuman asvaltin katkuinen kirja sopii mielestäni täydellisesti rantakassiin.
Toinen kesän suosikeistani, Oona Pohjolaisen esikoisromaani Äkkimakea vie puolestaan matkalle New Yorkin julkkispiireihin ja pr-suhteiden maailmaan, hotellien untuvapeittojen alle ja eteerisillä öljyillä maustettuihin vaahtokylpyihin. Kirja on taitavasti kirjoitettu kuvaus kimaltavan julkkiskulttuurin kauneudesta ja kauheudesta, vapauden kaipuusta, yksinäisyydestä ja rakastumisesta.
Eve Babitz on yksi Los Angeles -esseiden tähdistä.
Fire of Love – Rakkautta tulivuoriin ja tulivuorilla
”Meistä tuli tulivuoritutkijoita, koska petyimme ihmiskuntaan. Tulivuori on ihmistä mahtavampi. Kaipasimme jotakin mikä ylittää ihmisen ymmärryksen.” – Maurice Krafft
Dokumenttielokuva Fire of Love kertoo tutkijapariskunnasta Katia ja Maurice Krafftista, jotka vastustivat sotaa ja löysivät kutsumuksensa kaukana ihmiskunnasta, tulivuorilla. Pariskunta rakastivat yhtä intohimoisesti sekä toisiaan että tulivuoria, ja päättivät olla hankimatta lapsia, jotta he voisivat pyhittää koko elämänsä tulivuorien tutkimiseen. Rakkaus tulivuorien mysteereitä kohtaan johdatti tutkijat jatkuvasti vaarallisen lähelle purkauksia. Pari kertoi kuitenkin jatkuvasti haluavansa elää mieluummin intensiivisen ja lyhyen kuin pitkän ja tasapaksun elämän – ja lopulta menehtyy Unzen-tulivuoren purkauksessa Japanissa, vuonna 1991.
Dokkari jäi pyörimään pitkäksi aikaa mieleeni. Pariskunnan ajatukset myös ihmiskunnasta ja luonnon mysteerien äärellä pakenemisesta tuntuivat hyvin ajankohtaisilta (ja houkuttelivilta) myös tässä ajassa. Sara Dosan ohjaama dokumentti on myös ehkä kaunein koskaan näkemäni dokumenttielokuva. Videomateriaali on koostettu parin taltioimasta materiaalista kolmelta vuosikymmeneltä, ja elokuvaa katsellessa tuntuu kuin katselisi videotaideteosta. Voisin tuijottaa Krafftien vanhojen videotaltiointien tulen, maan, kiven, veden, jään ja taivaan kuvia vaikka kuinka kauan. Pariskunnalla oli selkeästi tutkijan lahjojen lisäksi myös silmää kauneudelle.
Fire of Love on nähtävillä Yle Areenasta vielä 6. heinäkuuta saakka. Tulivuoren lämpöinen suositus!
