Maaliskuun suosikit: terassikahvit, kotiasut ja pohjoismaisesta muotoilusta inspiroitunut väripaletti

Maaliskuussa avasimme terassikauden, pukeuduimme pyjamaan ja koimme värivalaistumisen.

Emmi

Perso Soda

Törmäsin Persoon alkuvuodesta somessa ja ihastuin brändin visuaaliseen ilmeeseen. Hetki sitten pääsin myös maistamaan Perso Apple Sour Sodaa, joka oli täydellinen limonadi! Juon yleensä aika harvoin limuja, koska ne ovat usein mielestäni liian makeita, mutta tämä oli ihanan kirpeää! Mausta tuli mieleen omenaremmit ja yksi ihana tuorepuristettu omenamehu, jota join pari kesää sitten Ahvenanmaan reissulla.

Person juomat valmistetaan Turussa pienissä erissä tarkasti valituista raaka-aineista. Sitrukset tulevat Sisiliasta perhetilalta ja omenat Pakurlan hedelmätarhalta Turusta. Kiinnostaisi seuraavaksi maistaa myös sitruunaa ja veriappelsiinia. Tällä hetkellä Persoja saa muutamista kahviloista ja erikoiskaupoista sekä tilattua heidän omilta sivuiltaan. Kunpa näitä saisi pian myös kaikista lähikaupoista!

Terassikahvit

Jatketaan juomalinjalla: parasta maaliskuussa ovat olleet lämpenevät aurinkoiset säät ja terassikahvit! Olen kahvitellut jo pari kertaa ulkona tänä vuonna ja yhtenä lämpimänä sunnuntaina tarkenimme syödä brunssinkin ulkona Harju8:n terassilla lämpölamppujen ansiosta.

Toivoisin muutenkin, että Suomeen tulisi enemmän terasseja jo heti alkukeväästä, jotka olisi lämmitetty lämpölampuilla. Kun olin vaihdossa Kreikassa, kaikkialla syötiin ulkona jo helmikuussa juuri lämpölamppujen ja katettujen terassien ansiosta. Kunpa niitä tajuttaisiin tehdä enemmän myös Suomeen, varsinkin kun kesäkausi on täällä vielä niin lyhyt.

Ihanat kotivaatteet

Maaliskuun loppu meni puolestaan neljän seinän sisällä sairastaessa. En ole ollut kahteen vuoteen kunnolla kipeänä kertaakaan, joten olin ihan unohtanut miten tylsää sairastaminen on. Toisaalta teki ehkä ihan hyvää aika hektisen alkuvuoden jälkeen pitkästä aikaa luvan kanssa olla tekemättä yhtään mitään.

Hitusen kivempaa sairastamisesta teki sen, että olin juuri alkuvuodesta panostanut vähän kivempiin kotivaatteisiin. Olen jo pitkään haaveillut Teklan pyjamasta ja maaliskuun alussa löysin sen alennuksella Kämpin yläkerrasta. Se on täydellistä crisp & soft puuvillaa! Palelen myös aina jaloista ja ostin vuoden alussa aamutossut Shepherdiltä. Käytän niitä myös töissä, sillä meillä ei käytetä toimistolla kenkiä. Tykkään siitä, että tärkeätkin palaverit käydään sukkasillaan tai aamutossuissa.

Seuraavaksi haaveilen vielä neuleasusta kotigarderoobiini. Hakola ja Arela ovat tehneet yhteisen Roommates-kotivaatemalliston, jonka lanseerauksessa olen ollut töiden puolesta mukana. Käytän harvemmin värejä, mutta nyt olen viihtynyt okranvärisessä oloasussa erilaisissa työtilaisuuksissa ja harkitsen sen ostamista myös omaan vaatekaappini. Se näyttää kivalta mielestäni myös kodin ulkopuolella mustien nilkkureiden kanssa.

Roosa

Kevään väripaletti

Tuntuuko vaan, vai ollaanko maaliskuussa saatu nauttia tavallista aurinkoisemmista säistä? Joka tapauksessa, toimistolta lähtiessäni ihmettelen yhä joka kerta, miten aurinko paistaa edelleen ja kuulumisiani kyselleet ovat saaneet usein vastauksen: ”hyvää kuuluu, valo tuo niin paljon energiaa”. Kliseistä, mutta niin suomalaista – ja helpottavaa pitkän pimeän jakson jälkeen. Keväisin valon lisääntyessä värit ovat alkaneet kiinnostaa pukeutumisessa ja kotona. Emmi kertoi viihtyneensä mustan sijaan koko-okrassa, minä olen hankkinut kirkkaan vihreän kesämekon ja asetellut keltaisia narsisseja maljakkoon.

Rakastuin myös ystäväni lämpimän vaaleanvihreiksi maalattuihin seiniin, joihin valo osui kauniisti. Tämän innoittamana höristin korviani, kun kaksi väritaituria, maalibrändi Cover Story ja Iittala ilmoittivat lanseeraavansa huhtikuussa yhteistyömalliston. Neljä sisämaalisävyä ’Northern blue’, ’Voyager’s brown’, ’Timeless linen’ ja ’Curious yellow’ ovat yhtä aikaa ajattomia ja raikkaita niin yhdessä kuin erikseenkin, ja etenkin keltainen hivelee kevään villiinnyttämiä silmiäni. Päivi Häikiön suunnittelemat sävyt ovat saaneet inspiraationsa Iittalan lasi- ja keramiikkaväreistä ja pohjoismaisen muotoilun estetiikasta.

Elokuvat matkakuumeeseen

Tänä vuonna nimeltä mainitsemattoman välikohtauksen myötä Oscarit eivät luultavasti menneet keneltäkään ohi – en yleensä jaksa vaivautua katsomaan itse gaalaa, mutta nappaan yleensä ehdokkaista katselulistalleni kiinnostavimmat leffat. Tällä kertaa joukossa oli useampi lempikirjailijoideni teoksiin pohjautuva elokuva, jotka on nähtävä: Haruki Murakin novellien pohjalta tehty Drive My Car ja Elena Ferranten Tyttären varjo -romaaniin perustuva ja Kreikkaan sijoittuva The Lost Daughter. Kummatkaan edellä mainituista eivät taatusti ainakaan tule helpottamaan reissukuumettani.

Kuten ei myöskään jo näkemäni Oscar-ehdokas, Piemonten tryffelinmetsästäjät, sillä haaveilen Italian matkasta tulevana kesänä. Elokuvassa seurattiin italialaisia pappoja ja heidän koiriaan metsästämässä tryffeleitä Italian maaseudulla. Sympaattinen dokumentti oli täydellistä eskapismia tässä hullussa maailmantilanteessa, jossa kaipaa aika ajoin uppoutumista uutisten sijaan johonkin täysin muuhun. Vaikka elokuva oli todella hidastempoinen, aika meni yllättävän nopeasti tryffelin matkaa metsästä lautaselle seuratessa ja Pohjois-Italian kauniita maisemia sekä miesten ja koirien välistä hellyyttävää suhdetta ja elämäntapaa ihaillessa.