Kylässä taiteilija-muotoilija Heli Juutin työhuoneella Lapinlahden Venetsia-talossa

Kylässä-juttusarjassa kurkistamme inspiroivien ihmisten koteihin ja työhuoneisiin, ja keskustelemme heidän kanssaan itsensä toteuttamisesta ja luovasta alasta. Vierailimme taiteilija-muotoilija Heli Juutin työhuoneella Lapinlahden Venetsia-talolla ja juttelimme muun muassa puusta veistostaiteessa, arjen kauneudesta sekä tunnelmallisista tiloista.

Heli Juuti on mielestämme yksi Helsingin taidekentän kiinnostavista nousevista nimistä, jonka teoksiin törmäsimme ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Olimmekin erityisen iloisia kun Heli kutsui meidät kylään luokseen työhuoneelleen ja otimme kutsun innoissamme vastaan.

Helillä on työhuone Lapinlahden Venetsia-talossa, jossa hän tekee mielettömiä veistoksia erilaisista puumateriaaleista käsityökaluin työstämällä. Materiaaleina hän käyttää saatuja tai löydettyjä puumateriaaleja, kuten leikkuujäämiä, tammihalkoja ja katajan rungon paloja. Venetsia-talon ikkunoista avautuvissa maisemissa auringossa kimmeltävälle merelle on jotain samanlaista taianomaisuutta, kuin myös itse teoksissa. Helin mukaan työhuone onkin iso inspiraationlähde hänen teoksiinsa.

Heli on alun perin valmistunut Aalto-yliopistosta taideteollisen muotoilun linjalta ja hän on aiemmin asunut myös Englannissa ja Islannissa, joissa hän kävi yliopistoa ja teki työharjoittelun. Taiteellisen työskentelyn lisäksi Heli tekee päivätyönä töitä myös designin parissa, mikä näkyy myös hänen taidossaan luoda eteerisen kauniita ja tunnelmallisia tiloja.

Moikka Heli ja kiitos kun saimme tulla kylään! Mitä sinulle kuuluu tällä hetkellä?

Hyvää kuuluu! Viime aikoina olen ollut myös hyvin kiireinen, sillä valmistaudun juuri Helsinki Design Weekille avautuvaan näyttelyyn Woven Worksin tiloissa. Koen uusien teosten tekemisen, puun työstämisen ja ideoinnin, hyvin antoisana, vaikka se onkin myös hyvin aikaa vievää. Nautin myös kovasti työhuoneestani, jonka ikkunasta suoraan merelle avautuvat maisemat inspiroivat ja rauhoittavat – se on oma pieni pyhättöni.

Työhuoneesi ja sen ikkunoista avautuvat maisemat ovat tosiaan maagiset. Miten löysit alun perin tämän työtilan?

Olin pitkään pyörinyt Lapinlahdessa ja istunut viereisellä kalliolla pohtien, mitä talon seinien sisällä tapahtuu. Talo oli tuolloin vallattu ja kuvittelin, kuinka ihanaa olisi viettää aikaa Helsingissä niin lähellä merta. Pari vuotta myöhemmin etsin aktiivisesti työtilaa ja kävin Lapinlahden päätalon tiloissa katsomassa muutamaa huonetta, mutta ne eivät tuntuneet oikeilta. Tiedustelin Venetsiatalon tilannetta, joka oli siirretty Lapinlahden Lähteen omistukseen ja jonka huoneet oli muutettu työhuonekäyttöön. Kaikki tilat olivat täynnä, mutta lähdin tutkimaan asiaa ja törmäsin yläkerran käytävillä valokuvaaja Nelli Palomäkeen. Tulimme juttuun ja jutustelun päätteeksi Nelli ehdotti, että jakaisimme hänen kahdesta erillisestä tilasta koostuvan tilansa kulujen puolittamiseksi. Etsivä löytää, mutta oli siis myös onnea matkassa!

”Nautin myös kovasti työhuoneestani, jonka ikkunasta suoraan merelle avautuvat maisemat inspiroivat ja rauhoittavat – se on oma pieni pyhättöni.”

Miten kuvailisit matkaasi taiteilijaksi, oletko aina tiennyt haluavasi tehdä taidetta?

Halusin pienenä taiteilijaksi, mutta luovia ambitioita on ollut kuitenkin monenlaisia ja olen myös sopeutunut monipuolisesti työelämään. Puun työstämisessä palaan juurilleni, vaikka siinä on myös paljon opittavaa.

Tarkastelen taiteilijuuden terminologiaa aika kapeasti usein ammatinharjoittamisen näkökulmasta – toimeentulon saaminen pelkästään teosten tuottamisella tai työskentelyapurahoilla tuntuu kaukaiselta. Olenko siis taiteilija? Luominen, luomisen vapaus ja vaihtelu ovat kuitenkin ensisijaisen tärkeitä – taivun huonosti sarjatuottamiseen, tekeleiden toistamiseen tai käyttöesineiden suunnitteluun ja olen siksi elänyt ristiriitaisia tunnetiloja koulutustaustani kanssa.

Miksi juuri puu valikoitui teostesi materiaaliksi?

Olen aiemmin työstänyt monipuolisesti erilaisia materiaaleja kivistä ja metallista keramiikkaan, mutta työtilani asettaa tällä hetkellä jonkin verran rajoitteita. Puun pariin päädyin sattumusten kautta löydettyäni kerrostaloasuntomme tiloista talonmiehen työhuoneen ja sieltä ison laatikollisen leikkuupaloja, joiden muodot kiehtoivat. Keräsin niitä mukaani työhuoneelle työstääkseni niistä jotain. Minulle on tärkeää, että voin käyttää työssäni olemassa olevaa materiaalia. Inspiraatio teoksiini syntyy pitkälti olemassa olevien materiaalien ja niiden muotojen mukaan.

Pidän puussa myös siitä, että kyseessä on luonnonmateriaali, jota voi käyttää tarvittaessa joskus uudestaan. Se ei myöskään jää samaan tapaan elämään ikuisesti niin kuin vaikka keramiikka. Inspiroidun kovasti myös esimerkiksi Miron, Brancusin, Noguchin, Eva Ryynäsen ja Faye Toogoodin puisista teoksista.

Mitä muita inspiraationlähteitä sinulla on taiteessasi materiaalilähtöisyyden lisäksi?

Erityisesti vuosisatoja vanha sakraaliarkkitehtuuri kuten pienet kirkot ja luostarit Euroopassa sekä niiden usein neo-goottilaiseen tyyliin toteutetut massiivipuiset patinoituneet kalusteet ja tunnelma puhuttavat. Ihailen myös keskiaikaisia linnoja, eri kulttuurien kansantaidetta – esimerkiksi kreikkalaisen Alekos Fassianoksen työt kiehtovat, sekä Gertrude Steinin Tender Buttons -runokokoelma inspiroi.

”Erityisesti vuosisatoja vanha sakraaliarkkitehtuuri kuten pienet kirkot ja luostarit Euroopassa ja niiden usein neo-goottilaiseen tyyliin toteutetut massiivipuiset patinoituneet kalusteet ja tunnelma puhuttavat.”

Taiteen tekemisen lisäksi olet päivätöissä designin parissa ja sekä työhuoneesi että kotisi ovat mielettömän kauniita ja tunnelmallisia tiloja. Mitkä ovat parhaat sisustusvinkkisi?

Asumme puolisoni kanssa tällä hetkellä Laajasalossa, mihin muutimme korona-aikana, kun halusimme lähemmäksi luontoa ja merta – nyt pääsenkin nauttimaan meren läheisyydestä sekä työhuoneella että kodissani.

Mielestäni kodin tunnelmaa rakentaessa on tärkeää tunnistaa mistä itse pitää ja miksi sekä millaisissa tiloissa viettää mielellään aikaa. Monet kodit ovat kauniita esimerkiksi lehtien sivuilla tai vieraillessa, mutta toimivatko muiden ratkaisut omassa arjessa? Mietin paljon värien, materiaalien, valaistuksen, äänimaailman ja tuoksujen vaikutusta omaan levollisuuteen.

Kannattaa pyrkiä tekemään laadukkaita ja mielekkäitä hankintoja hitaasti. Uskon myös sattumuksiin – sisustusta ei mielestäni kannata suunnitella ennalta tai rajata liikaa, vaan antaa sen rakentua hiljalleen ja olla avoin vaihtoehdoille ja yllätyksille – ne auttavat muokkaamaan omasta kodista persoonallisen ja kerroksellisen kokonaisuuden.

Kerro lisää työskentelytavoistasi, millainen on luova prosessisi ja millaisia vaiheita teostesi valmistamiseen kuuluu?

Kaikki lähtee materiaalin hankinnasta ja etsimisestä. Prosessi rakentuu palojen editoimisesta sekä yhteen sovittamisesta ja mallailusta, jonka pohjalta alustava visio syntyy. Luonnostelen nykyään vain vähän. Teos saa lopullisen muotonsa vasta työstövaiheessa, joka on pitkälti intuitiivinen ja improvisoitu: veistoksen osat muotoutuvat käsin työstettäessä olemassa olevan muotokielen pohjalta puun luonnollisia veistoksellisia ominaisuuksia kunnioittaen. Viimeistelyssä käytän erilaisia luonnollisia öljyjä ja sävytettyjä mehiläisvahasekoitteita.

Olet selkeästi myös esteetikko ihan kaikilla elämän alueilla. Mitä arjen kauneus sinulle merkitsee?

Arjen kauneutta on koti, jossa on levollinen tunnelma. Reagoin herkästi aistiärsykkeisiin, ja koen että ulkoinen ja sisäinen sekasorto korreloituvat helposti olemuksessani – siksi minulle on tärkeää, että kotona on siistiä ja tavarat järjestyksessä.

Onko sinulla vinkkejä sellaisille, jotka toivoisivat elämäänsä lisää kauneutta?

Mielestäni kauneutta voi tavoitella hyvin pienissä asioissa. Ajattelen, että kaikilla välineillä, joihin koskemme päivittäin on potentiaalia vaikuttaa toimintaamme alitajuisesti. Hankin esimerkiksi työhuoneelle kauniita työkaluja, sillä on tärkeää, että niihin tekee mieli tarttua ja kohdella kunnioittavasti – uskon, että jonkinlainen herkkyys välittyy lopputuloksessa. Sama pätee kotona ruoanlaitossa.

Rakastan myös vierailla kauniissa tiloissa. Matkoillani valitsen mielelläni kohteita kuten kotimuseoita ja taiteilijoiden ateljeita. Mieleenpainuvimpia paikkoja ovat olleet Eva Ryynäsen ateljee ja koti Paaterissa, Reidar Särestöniemen taidekoti Kittilässä, Kettle’s Yard Cambridgessä, Villa Necchi Campiglio Milanossa ja Samúel Jónssonin taidepiha Selárdalurissa Islannissa.

”Mielestäni kauneutta voi tavoitella hyvin pienissä asioissa. Ajattelen, että kaikilla välineillä, joihin koskemme päivittäin on potentiaalia vaikuttaa toimintaamme alitajuisesti.”

Helin 3 x 3

I. Kolme mieleenpainuvinta taidenäyttelyä?

Hilma af Klint Taidehallissa (2014)
Pierre Bonnard Tate Modernissa (2019)
Au cœur de l’abstraction Fondation Maeghtissa (2022)

II. Kolme kaikkien aikojen suosikkielokuvaasi?

Vaikea valinta! Elokuvissa kiehtoo surrealismi, musta huumori ja pahaenteisyys – pidän esimerkiksi Lynchin ja Kubrickin elokuvista, japanilaisista animaatioista ja myös 1900-luvun alkupuolen saksalais-expressionistisista elokuvista. Soundtrackeilla on myös suuri vaikutus. Valitsen tähän kuitenkin:

Dogtooth
La Grande Bellezza
Pulp Fiction