Koti-inspiraatiota Villa Maireasta

Muistiinpanoja Villa Maireasta ja miten soveltaa Aino Aallon sisustusoppeja pieneen kaupunkikotiin.

Vierailin kesällä ensimmäistä kertaa Villa Maireassa, josta Roosa kirjoitti myös aikaisemmin täällä. Upea arkkitehtuuri, taide ja oivaltavat sisustusratkaisut tekivät minuunkin lähtemättömän vaikutuksen.

Roosa jätti parin vuoden takaisesta kirjoituksesta yksityiskohdat ja tarinat tarkoituksella minimiin, jotta ei spoilaisi liikaa. Jos siis suunnittelet matkaa Villa Maireaan ja haluat kokea taidekeräilijä Maire Gullichsenin perheen kodin tuorein silmin, älä skrollaa eteenpäin vaan lue mieluummin Roosan juttu. Itse en nimittäin malta olla jakamatta yksityiskohtia. Talon sisällä ei saanut kuvata, mutta kirjoitin puhelimeeni sormet sauhuten senkin edestä muistiinpanoja. Googlettamalla löytyy onneksi paljon kuviakin.

Gullichsenien koti on tietysti ainutlaatuinen sekä sisältä, ulkoa että sijainniltaan, mutta monet asiat Aino Aallon sisustusfilosofiassa ovat mielestäni sovellettavissa myös pieniin kaupunkikoteihin. Olen tällä hetkellä etsimässä myös ensimmäistä omaa kotia, joten senkin kannalta oli kiinnostavaa pohtia millaisista asioista Villa Mairean upea tunnelma syntyy.

Muistiinpanoja Villa Maireasta:

Taide, kirjat ja kasvit

Olen siitä onnekas, että pääsen myös päivätyöni puolesta vierailemaan monissa inspiroivissa kodeissa ja mitä useammissa paikoissa olen vieraillut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että taide, kirjat ja kasvit tekevät kodin. Villa Maireassa nämä kaikki olivat merkittävässä roolissa. Kirjoille oli varattu kokonainen kirjastohuone. Ikkunoita reunustivat upeat köynnökset ja Mairen kasviharrastusta varten taloon oli rakennettu kokonainen mieletön puutarhahuone. Taide puolestaan ulottui kaikkialle kodissa – seinillä riippuvien teosten lisäksi tasoilla oli myös paljon veistoksia ja keramiikkaa. Taidetta oli niin paljon, että kaikki teokset eivät mahtuneet samaan aikaan edes esille. Sitä varten Mairen tauluja varten oli rakennettu seinään salaluukku, jossa hän voisi säilyttää niitä teoksia, jotka eivät sillä hetkellä olisi esillä.

Kaupunkikotiin harvemmin mahtuu kirjasto- tai puutarhahuonetta, mutta ainakin sinne mahtuu huonekasveja ja ehkä myös iso kirjahylly. Suuri haaveeni olisi myös parveke, jossa voisin kasvattaa kukkia ja yrttejä – kaupunkikodin puutarhahuone. Mairen taidekokoelma olisi myös unelmien täyttymys ja ylipäätään taidemesenaatin ura olisi unelma-ammattini. Olen kuitenkin onnekas, sillä olen perinyt muutamia upeita ja itseäni puhuttelevia taideteoksia, jotka ovat kulkeneet mukanani kodista toiseen. Taide ilahduttaa päivittäin seinillä ja avaa kotiin ikkunoita muihin maailmoihin. Jos kotini joskus syttyisi tuleen, ensimmäisenä yrittäisin pelastaa pari rakkainta teostani.

Luonnonmateriaalit ja lämmin väripaletti

Villa Mairean materiaalivalinnoissa korostuivat luonnonmateriaalit ja kodin pinnoissa oli käytetty puuta, tiiltä ja messinkiä, tekstiileissä puolestaan pellavaa ja villaa. Lattioilla oli esimerkiksi levitetty marokkolaisia berber-mattoja. Väripaletti toisti ympäröivän mäntymetsän sävyjä, ja oli yleisilmeeltään vaalea ja lämmin. Erilaisten vaaleiden ja lämpimien sävyjen rinnalle oli tuotu esimerkiksi sohvatyynyissä kontrastina perusvärejä: sinistä, punaista ja keltaista. Minulle on myös aina ollut tärkeää, että huonekalut ja tekstiilit ovat luonnonmateriaaleista tehtyjä, sillä ne kestävät aikaa ja ikääntyvät kauniisti. Odotan myös, että tulevaisuuden omassa kodissani pääsen vihdoin vaikuttamaan myös kodin pintamateriaaleihin, kuten lattioihin ja keittiön materiaaleihin.

Olohuoneen ikkunasta avautuu näkymä uima-altaalle ja mäntymetsään.

Arkisten asioiden kauneus

Maire arvosti arjen kauniita asioita ja esineitä, ja esimerkiksi astiat saivat olla esillä. Olen myös itse aina noudattanut tätä teoriaa ja pyrin aina hankkimaan kaikista kodin arkisimmistakin tavaroista kaikkein kauneimman version. Silloin ei myöskään samalla tavalla haittaa, jos esimerkiksi kahvikuppi tai muistikirja jää jonnekin lojumaan, kun ne kuitenkin esineinä miellyttävät silmää. Villa Maireasta inspiroituneena, toivon myös löytäväni tähän vanhaan astiakaappiini lisää hyllyosia, jotta saan siihen kaikki suosikkiastiani esille.

Yhdessäolon ja yksityisyyden tiloja

Villa Maireassa oli myös selkeästi luotu tiloja sekä asukkaiden omalle ajalle että yhdessäololle. Maire esimerkiksi teki myös itse taidetta, mutta ei koskaan näyttänyt teoksiaan. Perheenjäsentenkin täytyi kuulemma pyytää erillinen lupa, jotta pääsivät vierailemaan hänen ateljeessaan. Omalle ajalle pyhitettyjen tilojen vastapainoksi Villa Mairean alakerrassa oli paljon tiloja, jotka oli tarkoitettu yhdessäololle sekä perheenjäsenten että ystävien kesken. Keittiön ruokapöydän ääreen mahtuu iso joukko ystäviä, ja sohvat ja nojatuolit mahdollistivat rennon keskustelun. Kiinnitin huomiota myös siihen, että suurin osa huonekaluista olivat matalia ja inhimillisen kokoisia arkkitehtuurin maasta kattoon ylettyvien pylväiden vastapainoksi, mikä omalta osaltaan loi maadoittavaa ja rauhoittavaa tunnelmaa.

Pieneen kerrostaloasuntoon ei ehkä mahdu atelje-huonetta, mutta pyrin siihen että kaikilla olisi kotona myös omaa tilaa. Jos ei kokonaisia huoneita niin ainakin omia soppia edes säilytysratkaisujen muodossa. Minulle on myös aina ollut tärkeää sijoitella kalusteet niin että ne mahdollistavat seurustelun mahdollisimman hyvin. En ole esimerkiksi ikinä halunnut olohuonetta, joka on rakennettu tv:n katsomista varten eikä yhdessäoloon ystävien kanssa.

Jotain teetettyä tai itse tehtyä

Villa Maireassa monet huonekaluista, kuten esimerkiksi ruokasalin pöytä ja tuolit oli teetetty. Uskon siihen, että kodeista tekee erityisiä, jos kaikki ei ole kaupasta uutena ostettua vaan siellä on myös jotain, mikä on tehty vain sitä kotia varten. Kaikilla ei varmasti ole Gullichsenien tapaan varaa (itseni mukaan lukien) teettää huonekaluja puusepällä, mutta jo kodin pienemmillä esineillä voi luoda erityistä tunnelmaa. Meidän kotona on esimerkiksi itse Fiskarsissa suupuhallettu kaadin, joka on aina esillä keittiössä ja jollaista tismalleen samanlaista ei löydy mistään muusta kodista. Haaveilen myös isosta itse tehdystä leikkuulaudasta ja pahkakulhosta. Erityisiä, omannäköisiä huonekaluja ja kodin esineitä, joita ei tule vastaan joka kodissa voi hyvin löytää myös antiikki- ja vintage-liikkeistä, kuten vaikka Fasaanista tai Roomagesta.

Portaiden pylväät imitoivat metsän puita, jotka kasvavat epätasaisen tiheästi.

Sisä- ja ulkotilojen jatkumo

Alvar Aallon arkkitehtuurille tyypillisesti, myös Villa Maireassa ulkotilat tuntuivat jatkuvan sisälle saakka ja talon ympäristö saunoinaan, uima-altaineen, puutarhoineen ja metsämaisemineen ovat olennainen osa kodin tunnelmaa. Villa Mairean suurista ikkunoista avautuvat näkymät mäntymetsään ja olohuoneen ikkunaseinän sai myös kokonaan avattua uima-altaalle. Sisätilojen värimaailma oli napattu puiden sävyistä ja myös kodin pylväät inspiroituivat puiden rungoista.

Harvojen kaupunkikotien ikkunoista avautuu samanlaiset näkymät ympäröivään luontoon, mutta ehkä kodin seinien sävyjä voi napata myös taivaasta, sisäpihan puiden oksista tai miksei vastakkaisen talon seinistä. Villa Mairean uima-altaasta ja saunasta ja puutarhasta inspiroituneena, ymmärsin myös taloyhtiön merkityksen asunnolle. Olisi ihanaa, jos tulevassa kodissa olisi taloyhtiön yhteinen sauna, jossa voisi viikoittain käydä saunomassa tai kaunis, hyvin hoidettu sisäpiha, jossa voisi pitää kesäisin puutarhakutsuja.

Valaistus

Villa Maireassa on luonnonvaloa matkiva kaunis valaistus, joka tulee matalalle sijoitetuista eri lähteistä sekä tietysti takka, joka levittää lämmintä valoa olohuoneeseen. Inspiroiduin myös valaistuksesta ja aion tulevassa kodissa ripotella useampia pieniä valonlähteitä ympäri kotia. Minulla on onneksi jo pari Isamu Noguchin valaisinta, jotka luovat kaunista, lämmintä tunnelmavaloa. Haaveilen myös kaakeliuunista, mutta jos tulevaisuuden kodista ei sellaista löydy, kynttilöillä saa onneksi myös luotua helposti tunnelmavaloa.

Elämänmakuinen koti

Ennen kaikkea, Villa Mairea-vierailusta jäi sellainen olo, että siellä elettiin hyvää elämää. Vaikka koti oli täynnä taidetta ja designia, se oli koti elämää varten. Siellä järjestettiinkin paljon kutsuja ja shamppanja sai virrata. Vielä nykyäänkin jälkeläiset pitävät kuulemma juhlia siellä ja säätiön työntekijät saavat kuulemma harmaita hiuksia siitä, ettei picassoja saa siirtää keittiön tasoilta vitriiniin turvaan. Sukulaiset ovat kuitenkin pitäneet päänsä ja noudattaneet Mairen tahtoa: taiteen tulee olla esillä, eikä vitriinin takana piilossa. (PS. Jos joku Gullichsenien perillisistä lukee tätä, me Gemman tyypit tulemme enemmän kuin mielellämme Villa Mairean juhliin, jos kutsu käy!)

Mielestäni kodissa tulisikin miettiä ennen kaikkea sitä, että siellä on hyvä olla. Vaikka sohva olisi kuinka upea designsohva, jos siinä ei ole mukava istua, ei siitä ole paljoakaan iloa. Kauniit perintöastiat on tarkoitettu käytettäväksi, eivätkä ne hyödytä ketään, jos ne vain makaavat kaapissa. Jos kotona täytyy miettiä koko ajan ettei riko mitään, ei siellä pysty rentoutumaan. Kauneimmat kodit ovat sellaisia, joissa ei varota elämää vaan eletään sitä.

Kuvat: Maija Holma / Alvar Aalto -säätiö

Lukusuosituksia