Digitaalinen minimalismi
Vuoden vaihtuessa kaappien siivoamisen sijaan innostuin konmarittamaan läppärini.
Etsin yhtenä päivänä puhelimeni kuvarullan syövereistä tiettyä kuvaa. Kahlasin läpi lukuisien screenshottien, epäonnistuneiden otosten ja parin vuoden ajalta kertyneiden kuvien meren, kunnes löysin etsimäni. ”Pitääpä käydä nämä joskus läpi”, ajattelin ja unohdin.
Pidän itseäni aika järjestelmällisenä tyyppinä. Kotini on usein kohtuullisen siistissä kunnossa ja omistan suhteellisen vähän tavaraa, jotka usein päätyvät omille paikoilleen. Samaa en voi valitettavasti sanoa älylaitteistani, jotka pursuilevat dataa, kuvia ja sovelluksia, joita en muka ehdi käydä läpi tai järjestellä.
Olen huomannut, että laitteisiin kertynyt aineeton roska on alkanut aiheuttaa ahdistusta – puhumattakaan tämän sekasorron pyörittämiseen käytetystä ajasta.
Aloitin läpikäymällä kaikki tietokoneen kuvatiedostot – läppäri oli ilmoittanut jo pari kuukautta, ettei pian enää käynnisty, jollen en tee asialle jotain – ja tunsin helpotusta. Prosessin edetessä tuntui, kuin aivoihin olisi vapautunut roppakaupalla ylimääräistä tilaa.
Tästä innostuneena jatkoin pursuavaan sähköpostikansioon ja seuraavaksi karsin puhelimestani sovellukset, joista suurimman osan deletoin surutta ja lopuista säädin ilmoitukset minimiin. Järjestys ja selkeys toi minulle samankaltaista mielihyvää, kuin vasta viikattu vaatekaappi.
Toimeen ryhtyminen on huomattavasti helpompaa, kun digitaalisen suursiivouksen aloittaa jostakin pienestä ja rajatusta kokonaisuudesta. Kun yhden asian saa vietyä loppuun, tulee hyvä fiilis, jonka siivittämänä jaksaa urakkaa jatkaa eteenpäin.
Moni viettää viikonloppuja somepaastoten tai heittävät kokonaan heipat sosiaaliselle medialle. Vaikka täysi irtiotto digilaitteista tekisi varmasti ajoittain hyvää, vannon itse vähemmän radikaaleihin ja pitkäjänteisimpiin ratkaisuihin.
Digitaalinen minimalismi ei siis välttämättä tarkoita, että kaikista laitteista tulisi kokonaan eristäytyä, vaan pikemminkin tarkoituksena on olla tietoinen mihin aikaansa kuluttaa ja onko se tarkoituksenmukaista. Pienikin digitaalinen konmaritus vapauttaa kummasti energiaa ja saa ajatuksen kulkemaan paremmin.
Sallin itselleni siis vastaisuudessakin uppoutua Instagramiin inspiraationnälässä ja hairahtua silloin tällöin paheksumaan Facebook-uutisten kommenttikenttiä. En kuitenkaan halua kuluttaa kallisarvoista aikaani tuntikausien tarpeettomaan selailuun tai avata puhelinta pelkästä tottumuksesta. Tai katsella kymmentä heilahtanutta kuvaa viime talven lounaasta.
