Rakkauskirje ex-kämppiksille
Muistiinpanoja kimppakämpistä.
Olen muuttanut aikuiselämäni aikana keskimäärin noin kerran vuodessa ja asunut lukuisissa eri kokoonpanoissa eri ihmisten kanssa. Vaikka nykyään nautin paljon oman kodin rauhasta (pääsee nukkumaan juuri silloin kun itse haluaa ja aamuisin saa herätä vasta omaan herätyskelloon, eikä esimerkiksi yöllisiin jatkoihin) sekä siisteydestä (himassa on juuri niin siistiä tai sotkuista, kun olen itse sotkenut). Silti muistelen lämmöllä kaikkia vanhoja kämppiksiäni ja nyt ystävänpäivän kunniaksi haluan kirjoittaa muistiin parhaat jutut kodin jakamisesta kavereiden kesken.
Muutama vuosi sitten yksi parhaimmista ystävistäni ihmetteli ääneen, kun esittelin hänet yhdelle toiselle tutulleni kämppiksenä. Hänen mielestään ”kämppis” kuulosti vähättelevältä ilmaisulta meidän ystävyydestä. Itse ajattelin taas ihan toisin – kun asuu kavereiden kanssa saman katon alla, heistä muodostuu vielä läheisimpiä, ikään kuin pieni perhe.
On ihanaa, kun saa jakaa arkeaan kavereiden kanssa. Aamulla kun lukee Hesaria aamiaispöydässä, ympärillä on joukko ihmisiä (ja erilaisia mielipiteitä), joiden kanssa puhua ajankohtaisista tapahtumista ja uutisista. Jos tekee aamu-unisena joskus vahingossa nelinkertaisen lettutaikinan, niin syöjiä riittää ja iltaisin on aina ihmisiä valmiina jakamaan avattu viinipullo. Jos joskus olo on ahdistunut tai surullinen, niin lohduttava olkapää löytyy viereisestä huoneesta.
Lisäksi kämppiselämä on myös todella hauskaa! Parhaimmat jatkot ovat aina tapahtuneet kimppakämpissä (isona plussana se, että aamuyöllä ei enää tarvitse lähteä kotiin, vaan pääsee omaan sänkyyn viereiseen huoneeseen). Kerran tulimme kämppisporukalla kotiin yhden viinitapahtuman ja pitkäksi venähtäneen illallisen jälkeen. Saimme tapahtumasta mukaan viinejä laatikkokaupalla ja päädyimme pitämään jatkot, joiden aikana juhlat siirtyivät huoneesta toiseen, kunnes olimme tanssineet koko kämpän läpi.
Kun elää kämppisten kanssa, niin on myös aina seuraa ja kaikkea tekemistä. Olen eri kämppäkavereiden kanssa muun muassa pitänyt vuorotellen Twin Peaks- ja Sohvaperunat -maratoneja, laulanut iltaisin hammasharja-karaokea sekä syönyt mahan kipeiksi runebergintorttuja, kun selvitimme mikä on lähileipomoiden ja kauppojen paras leivos (en enää muista voittajaa, mutta huonoin maistui ihan kuivalta kalapullalta).
Gemman KASVIO-kokoelman teema on uudet opit – ja yksi parhaimmista jutuista eri kämppisten kanssa asumisessa on myös ehdottomasti ollut uuden oppiminen. Kun asuu eri taustoista tulevien ihmisten kanssa, saa väistämättä uusia ideoita ja omaksuu erilaisia tapoja ja käytännön vinkkejä. Olen oppinut kämppiksiltäni paljon esimerkiksi kasvien hoidosta sekä saanut ideoita sisustukseen ja pukeutumiseen.
Olen saanut elämääni uutta musiikkia, kun kotona soi eri artistit ja soittolistat, kun mihin on itse jumiutunut. Gemmankin juhlissa soittanut suosikki-dj:ni ja myös entinen kämppikseni Ottis antoi minulle yhtenä jouluna lahjaksi kuratoidun soittolistan, joka löytyy täältä. Suosittelen seuramaan, lista kuulemma täydentyy aina kun sopivia biisejä tulee vastaan.
Kämppiksiltä saa myös aina ideoita ruuanlaittoon, kun näkee erilaisia arkireseptejä in action. Olen oppinut muun muassa paljon natuviineistä, italialaisesta keittiöstä ja sen, että pestopastan voi aina upgreidata paahdetuilla pinjansiemenillä.
Kämppiselämästä kuulee usein kauhutarinoita, mutta omat kokemukseni ovat olleet ainoastaan hyviä. Sen lisäksi, että kimppakämpässä asuminen on sekä ekologista että opiskelijan kukkarolle usein kannattavaa, se on myös yksinkertaisesti superkivaa. Jos siis mietit muuttoa yhteen kavereiden kanssa, suosittelen lämpimästi. Varsinkin nyt näinä poikkeusaikoina kämppikset tuovat varmasti paljon iloa arkeen.
Vaikka tällä hetkellä nautinkin oman kodin rauhasta ja kiireettömyydestä, unelmoin myös itse salaa, että joskus mummona muuttaisin takaisin kommuuniin tai ainakin edes samaan rakennukseen kavereiden kanssa. Olisi ihanaa, että lähellä olisi aina pullakahviseuraa.
Kansikuva: Henri Matisse – La Musique (1939)
