Digitaalinen minimalismi

Vuoden vaihtuessa kaappien siivoamisen sijaan innostuin konmarittamaan läppärini.

Etsin yhtenä päivänä puhelimeni kuvarullan syövereistä tiettyä kuvaa. Kahlasin läpi lukuisien screenshottien, epäonnistuneiden otosten ja parin vuoden ajalta kertyneiden kuvien meren, kunnes löysin etsimäni. ”Pitääpä käydä nämä joskus läpi”, ajattelin ja unohdin.

Pidän itseäni aika järjestelmällisenä tyyppinä. Kotini on usein kohtuullisen siistissä kunnossa ja omistan aika vähän tavaraa, jotka usein päätyvät omille paikoilleen. Samaa en voi valitettavasti sanoa älylaitteistani, jotka pursuilevat dataa, kuvia ja sovelluksia, joita en muka ehdi käydä läpi tai järjestellä.

Olen huomannut, että laitteisiin kertynyt aineeton roska on alkanut aiheuttaa ahdistusta – puhumattakaan tämän sekasorron pyörittämiseen käytetystä ajasta.

Aloitin läpikäymällä kaikki tietokoneen kuvatiedostot (koneeni oli ilmoittanut jo pari kuukautta, ettei pian enää käynnisty jollen en tee asialle jotain) ja tunsin helpotusta. Tuntui kuin aivoihin olisi vapautunut ylimääräistä tilaa.

Tästä innostuneena jatkoin pursuavaan sähköpostikansioon ja seuraavaksi karsin puhelimestani sovellukset, joista suurimman osan deletoin surutta ja lopuista säädin ilmoitukset minimiin. Järjestys ja selkeys toi minulle samanlaista mielihyvää, kuin vasta viikattu vaatekaappi.

Toimeen ryhtyminen on huomattavasti helpompaa, kun digitaalisen suursiivouksen aloittaa jostakin pienestä ja rajatusta kokonaisuudesta. Kun yhden asian saa vietyä loppuun, tulee hyvä fiilis, jonka siivittämänä jaksaa urakkaa jatkaa eteenpäin.

Moni viettää viikonloppuja somepaastoillen tai heittävät kokonaan heipat sosiaaliselle medialle. Vaikka täysi irtiotto digilaitteista tekisi varmasti ajoittain hyvää, vannon vähemmän radikaaleihin ja pitkäjänteisimpiin ratkaisuihin.

Digitaalinen minimalismi ei siis välttämättä tarkoita, että kaikista laitteista tulisi kokonaan eristäytyä, vaan pikemminkin tarkoituksena on olla tietoinen mihin aikaansa kuluttaa ja onko se tarkoituksenmukaista. Pienikin digitaalinen konmaritus vapauttaa kummasti energiaa ja saa ajatuksen kulkemaan paremmin.

Sallin itselleni siis vastaisuudessakin uppoutua Instagramiin inspiraation nälässä ja hairahtua silloin tällöin paheksumaan Facebook-uutisten kommenttikenttiä – en kuitenkaan halua kuluttaa kallisarvoista aikaani tuntikausien tarpeettomaan selailuun tai avata puhelinta pelkästä tottumuksesta (tai katsella kymmentä heilahtanutta kuvaa viime talven lounaasta).