Saven oppitunti

Nerikomi-tekniikkaa Helsingin kauneimmalla keramiikkastudiolla ja ajatuksia perfektionismista.

Kävin lapsena monta vuotta viikoittain kuvataidekoulua ja erityisen innoissani olin aina niinä viikkoina kun ohjelmassa oli savitöitä. Rakastin saven muovaamista käsillä ja pyrin harvemmin mihinkään tiettyyn lopputulokseen – ja tuloksena olikin aina mielikuvituksellisia tuotoksia.

Kun muutimme toiselle paikkakunnalle, kuvataidekoulu jäi enkä koskenut saveen moneen vuoteen. Aloitin keramiikan tekemisen kuitenkin uudestaan pari vuotta sitten. Vuosien aikana suhteeni saveen oli kuitenkin muuttunut ja halusin muovata savesta ”täydellisiä” astioita: mahdollisimman ohuita ja symmetrisiä.

Vaikka tekeleeni ovat ensimmäisestä kulhomöhkäleestäni (josta kirjoitin aiemmin täällä) muuttuneetkin hieman hienostuneemmiksi, isoin oivallukseni saven suhteen on kuitenkin se, ettei lopputulosta pysty koskaan täysin kontrolloimaan. Pienikin ilmakupla saattaa saada koko esineen lohkeamaan uunissa ja lasitteet tuntuvat käyttäytyvät aina hieman eri tavoin.

Savelta olenkin oppinut eniten kärsivällisyyttä ja prosessiin luottamista. Sisäinen perfektionistini koki aluksi kolauksen, kun en saanutkaan kaikista kupeista keskenään täysin symmetrisiä. Hiljalleen olen kuitenkin opetellut päästämään irti ja huomannut, että lopputulos voikin olla usein niin jopa vielä parempi. Sama pätee mielestäni keramiikkastudion ulkopuolella moneen muuhunkin asiaan. Harvoin syntyy mitään hienoa tai inspiroivaa hampaat irvessä, vaan usein kannattaa päästää turhasta kontrollista irti. Monesti parhaat asiat niin töissä kuin vapaa-ajalla syntyvät kun tapahtuu jotakin odottamatonta tai spontaania.

Sain reilu kuukausi sitten lahjaksi ihanalta Studio Savillan perustajilta ihanilta Saaralta ja Saralta keramiikkakurssin, jossa pääsin kokeilemaan Nerikomi-tekniikkaa Liisa-Irmelin opastuksella. Nerikomi on japanilainen tekniikka, jossa kahta tai useampaa eriväristä savea yhdistetään toisiinsa, jolloin saadaan aikaan kiinnostavia kuvioita.

Nerikomi-tekniikka sopii täydellisesti erityisesti aloittelijoille ja kaltaisilleni perfektionismista eroon pyristelijöille, sillä siinä on mielestäni erityisen hankalaa varsinkin aloittelijana ennustaa lopputulosta tarkasti. Lisäksi hienoimmat kuviot syntyvät mielestäni Nerikomi-tekniikalla erityisesti silloin, kun savia sekoittaa hieman huolimattomasti yhteen. Tein kurssilla pari erilaista kulhoa: toisessa sekoitin savia järjestelmällisen systemaattisesti ja toisen tein nopeasti juuri ennen kurssin päättymistä sekoittaen savia spontaanisti yhteen. Yllättäen jälkimmäisestä, pikaisesti muovatusta kulhosta tulikin suosikkini.

Lämmin suositus muutenkin Studio Savillalle, joka on mielestäni Helsingin kaunein keramiikkastudio. Bulevardilla Aleksanterinteatterin yläkerrassa sijaitsevaan tilaan siivilöityy kauniisti iltavalo ja hyllyt ovat täynnä upeita keramiikkatöitä. Lisäksi koko Studio Savillan visuaalinen ilme nettisivuista ig-tiliin on aivan ihana (ei toisaalta mikään ihme kun perustajina ovat ammattivalokuvaaja sekä graafinen suunnittelija ja stailaaja).

Kesän keramiikkakurssit ovat avautuneet hetki sitten ja myös heinäkuun Nerikomi-kurssilla on vielä tilaa. Kesällä järjestettävä Keramiikkakurssi & Sadonkorjuuillallinen -kurssi kuulostaa myös aivan ihanalta! Kurssilla opetellaan tekemään savesta tarjoiluastiat, joihin valmistetaan viimeisellä kurssikerralla upea sadonkorjuuillallinen Tara Junkerin opastamana siirtolapuutarhassa. Täydellinen lahja kesän valmistujaisjuliin!

Jos keramiikka kiinnostaa niin suosittelen myös lukemaan Roosan kirjoittaman jutun keramiikkataiteilija Lucie Riestä.