Halara way of life
Kreikassa opin elämään arjesta nauttien.
Asuin pari vuotta sitten kevään ajan Pohjois-Kreikassa, Thessalonikissa opiskeluvaihdon ajan. Ennen vaihtoa syksyni oli superstressaava: tein kahta eri työprojektia, kirjoitin kandia ja viimeistelin opintojani Tampereella, mutta asuin Helsingissä. Jouduin siis puoli vuotta suhaamaan kahden kaupungin välillä (kiitos kaikille kavereille, joiden nurkissa sain nukkua!).
Kreikassa tuntui, että pystyin viimein hengähtämään. Tuntui myös, että kaikki ihmiset ympärilläni elivät aivan erilaisessa mielentilassa kuin Suomessa. Lounaalla juotiin viiniä lasi tai kaksi, välillä kokonainen kannu. Iltaisin tavernoissa syötiin monta tuntia, eikä kenelläkään ollut koskaan kiire mennä ajoissa nukkumaan.
Välillä kreikkalainen lungi elämäntapa myös ärsytti: käytännön asiat hoituvat hitaasti, jos ollenkaan. Paikalliset olivat poikkeuksetta myöhässä tapaamisista ja myös opettajat myöhästelivät oppitunneilta, tai sitten koko tunti oli peruttu. Vesikatkoja oli usein, eivätkä putkimiehet tuntuneet pitävän kiirettä korjaamisessa. Kerran yksi katko kesti erityisen pitkään ja olin juuri ennen katkon alkamista kokannut äyriäispastaa koko kaveriporukallemme (kotimme haisi kalamarketilta lähes kaksi viikkoa).
Nopeasti kuitenkin totuin mateleviin aikatauluihin ja ihmisten myöhästelyyn: aina odotellessani tilasin kahvin ja nautin omasta ajasta.
Kreikkalainen elämänasenne ulottui kuitenkin myöhästelyä syvemmälle. Olen aina ollut hyvä murehtimaan ja olemaan huolissani. Kun stressasin paikallisille urakuvioitani tai ihmissuhteitani, heitä nauratti: ”Halara, Malaka”. Ota rennosti, hölmö.
Kreikkalaisilla oli ihanan huoleton tapa suhtautua elämään, eikä kukaan vaikuttanut stressaantuvan helposti. Kaikilla oli tärkeämpääkin tekemistä, kuten syödä tavernassa paahdettua hunajafetaa tai istua merenrantaan vaihtamaan kuulumisia. Paikalliset tuntuivat todella hallitsevan arjesta nauttimisen taidon ja päätin, että sen ominaisuuden haluan viedä mukanani Suomeen.
Joutenolo tekee hyvä keholle ja mielelle. Stressaavan syksyn jälkeen tunsin Kreikassa pitkästä aikaa oloni onnelliseksi. Tuntui, että pääni täyttyi uusista ajatuksista ja oloni oli samaan aikaan selkeä ja kupliva. Vaikka välillä töiden tekeminen nopeallakin tempolla voi olla ihanaa, tarvitsen myös tylsistymistä ja kiireettömyyttä uusien ideoiden kehittymiseen.
Uskon, että läsnäolo ja rauhoittuminen tekee hyvää myös ympäristölle. Kun huolehtii itsestään, on helpompi olla ihana paitsi ympärillä olevilla ihmisille, mutta myös tehdä ympäristön kannalta hyviä valintoja.
Usein stressaantuneena haluan ”palkita itseni kovasta työstä” nopeilla palkinnoilla, kuten uusilla vaatteilla, joita en oikeasti tarvitsisi. Kreikassa ollessani en miettinyt vaatteitani juuri lainkaan, vaikka minulla oli puolet pienempi vaatevarasto mukanani kuin kotona.
Thessalonikissa vietetystä ajasta on kulunut jo pari vuotta ja välillä tuntuu, että tempaudun edelleen helposti mukaan 9 to 5 elämään, jossa elämä alkaa noudattaa rutiininomaista kaavaa: aamiaisen jälkeen töihin tai opintoihin, ruokakaupan kautta kotiin ja iltaruoan jälkeen äkkiä nukkumaan. Tällaisissa tilanteissa yritän aina hengitellä syvään ja ottaa halara-asenteen käyttööni, edes pieniksi hetkiksi päivän aikana. Juon aamukahvin rauhassa ja ajattelen silloin muita kuin työasioita, käyn uimassa tai kuuntelen iltaisin musiikkia ja kokkaan rauhassa.
Haluan elää elämääni nauttien, en suorittaen.
