Miniopas villiyrttiretkelle

Villiyrtit: Lähiruokaa luonnosta.

Muistan nuorempana pyöritelleeni silmiäni äitini yltiöpäiselle innostukselle puutarhanhoitoa ja feng shuita, sekä muita ”hörhöilynä” pitämiäni harrastuksia kohtaan. Yhtäkkiä huomaan innostuvani itse ihan samoista asioista. Vaikka samankaltaiset aiheet ovat nyt pinnalla muutenkin, uskon että äidilläni on ainakin jossain määrin ollut näppinsä pelissä siinä, miksi olen aikoinaan kiinnostunut esimerkiksi luonnonkosmetiikasta tai luonnosta kerättyjen ainesten hyödyntämisestä keittiössä.

Villiyrttien keräämisen perusteita

Moni ajattelee, että villiyrttejä voi poimia vain loppukeväästä alkukesään. Useiden syötävien kasvien keruuaika ulottuu kuitenkin pitkälle kesään, kausi ei siis ole vielä ohi! On tosin totta, että kasvien versot maistuvat paremmalta ja ennen kukintaa ravintoarvot ovat myös korkeammalla.

Villiyrttejä löytyy luonnosta melkeimpä mistä vain. Kun opettelin ensin tunnistamaan muutaman kasvin, aloin bongailemaan niitä kaikkialta. Vaikka syötäväksi kelpaavia kasveja on lähes joka puolella, kannattaa niitä kerätä mahdollisimman puhtaista paikoista. Suosi siis hieman syrjäisiä metsiä, niittyjä ja rantoja, ja vältä teidenvarsia.

Muista keruureissulla myös nämä: 1. Jokamiehenoikeudet. 2. Älä kerää koko kasvustoa, jotta se pääsee jatkamaan kasvuaan. 3. Syö vain kasveja, jotka tunnistat varmasti. Jos et mene takuuseen tunnistustaidoistasi, hyvä vinkki on tutustua ensin kasvin näköislajeihin. Näin et sekoita syötävää villiyrttiä sen samannäköiseen myrkylliseen serkkuun.

Villiyrttejä voi syödä tuoreeltaan, tai vaihtoehtoisesti ne voi kuivata tai pakastaa myöhempää varten. Juuri kerätyt yrtit nuupahtavat melko nopeasti, joten ne kannattaa joko syödä tai säilöä heti.

 

Ferdinand von Wright – Maksaruoho 1840-1849. Kuvan keltamaksaruoho on myrkyllinen, älä kerää sitä! Isomaksaruoho puolestaan soveltuu mainiosti vaikkapa salaattiainekseksi.

 

 

Villiyrttisuosikit 6+1

Nokkonen
Nokkosesta on hyvä aloittaa, sillä se on helppo tunnistaa ja sopii moneen – pestoihin, lettuihin, viherjauheisiin, you name it. Nokkonen on myös superterveellinen villiyrtti täynnä rautaa ja C-vitamiinia.

Maitohorsma
Nuoren horsman versot kannattaa kerätä keväällä/alkukesällä, ja paistaa tuoreina pannulla parsan tapaan. Myöhemmin kesällä poimitut horsman lehdet sopivat kuivattuna erityisen hyvin teehen ja viherjauheeseen. Myös horsman kukkia voi syödä.

Vuohenputki
Vuohenputkella on myrkyllisiä näköislajeja, joten kasvin tunnistamiseen kannattaa käyttää tovi. Se on kuitenkin pienen vaivan väärti, sillä hieman porkkanalta maistuva vuohenputki on herkkua salaatissa ja sitä voi käyttää pinaatin tapaan monissa ruuissa.

Litulaukka
Valkosipulin rakastajana ihastuin hauskalta kuulostavaan litulaukkaan, sillä sen tuoksu ja maku muistuttaa erehdyttävästi valkosipulia. Litulaukka nautitaan tietääkseni useimmiten tuoreeltaan, jolloin makukin säilyy voimakkaampana. Kokeile litulaukkaa pestoihin tai tuomaan ruokiin sipulista makua.

Isomaksaruoho
Miedohko herneen makuinen isomaksaruoho soveltuu mielestäni parhaiten salaattiin, sillä sen koostumus on mehevä ja rouskuva. Isomaksaruoho on helppo erottaa myrkyllisestä keltamaksaruohosta.

Syötävät kukat
Monien rikkakasviksi mieltämää voikukkaa voi hyödyntää syötävänä monin eri tavoin, juuresta kukkaan asti. Syötäviksi kukiksi ja annoksia koristamaan sopivat voikukan lisäksi mm. keto-orvokki, kanerva, apila ja syreeni. Kukista saa myös loihdittua kesäisiä juomia ja siirappeja.

Extra: Huhtasieni
Pakko vinkata vielä yksi villiyrttikategorian ulkopuolelta: huhtasieni, joka on itselleni ihan uusi tuttavuus. Huhtasieniä voi löytää touko-kesäkuussa yllättävistä paikoista ja ne viihtyvät esimerkiksi istutusten puunkuorikatteessa.

Kuivattu huhtasieni on kuvauksellinen näky poimuineen, ja ihastuin sen syvään makuun pastassa parmesaanin kera.

Äitini viimeaikaisin kokeilu on pihlajansilmulikööri, jonka maistelua en malta odottaa. Itse ajattelin testata seuraavaksi villiyrttejä pizzan tai focaccian päällisinä.

Lisää aiheesta

Villiyrttimestarina tunnetun Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjassa on selkeät tunnistusohjeet sekä sesonginmukaisia reseptejä kokkailuun.

Jos mielit oppimaan lisää yrteistä, suuntaa Frantsilan Hyvän Olon Keskukseen. Frantsilan tämän kesän villiyrttikurssit taisivat jo mennä ohitse, mutta elokuussa järjestettävä Virpin yrttikurssi kuulostaa ihanalta. Ohjelmassa on yrtteihin perehtymisen lisäksi ainakin yrttisaunomista ja omien yrttiuutteiden valmistusta.

Helsinkiläisestä Villd-ravintolasta saa vegaanista villiruokaa. Ravintolan taannoinen vappumenu vakuutti, aion ehdottomasti mennä uudelleenkin.