Pohjoisen pyhä digestiivi: Pihlaja-amaretto

Toukokuun tienoilla puhkeavista pihlajansilmuista syntyy karvasmantelinen pihlaja-ameretto, joka vie makumatkalle Italiaan.

”Pyhät on pihlajat pihalla, pyhä on kukka pihlajassa, marjaset sitä pyhemmät”, Eino Leino runoili aikoinaan suomalaisten pyhästä puusta. Väitän, että pihlajansilmut ovat kaikista pyhimmät – holy grail – sillä niistä valmistuva pihlajansilmulikööri on jumalaisen hyvää.

Vinkkasin muutama vuosi sitten pienessä villiyrtti-oppaassa äitini valmistamasta pihlajansilmulikööristä, jonka karvasmanteliseen makuun ihastuin. Nyt äiti lupasi jakaa reseptinsä tähän pihlaja-amarettoon, joka maistuu jälkiruokaviininä sellaisenaan, toimii drinkkien pohjana ja tuo leivonnaisiin Italia-fiilistä. Kesäillan jälkkäriksi suussasulava kirsikkatiramisu pihlaja-amaretolla, pihlajansilmulikööristä valmistettu amaretto sour juhannusetkoilla – nämä aion laittaa korvan taakse lähestyvää kesää ajatellen!

Pihlajansilmulikööri eli pihlaja-amaretto

3 dl pihlajansilmuja
5 dl vodkaa
2 dl vettä
2 dl sokeria

Laita pihlajansilmut ja vodka lasipurkkiin ja anna maustua noin viisi päivää. Siivilöi likööri ja säästä pihlajansilmut jälkkäreihin, esim. jäätelöön. Valmista sokeriliemi kiehauttamalla vesi ja sokeri. Jäähdytä ja yhdistä sokeriliemi vodkaan.

1. ja 3. kuva: Barbara & René Stoeltie – Living in Tuscany (2005, Taschen)