Kirjat, joihin palaan
Vaikka lukulistani pursuilee, nämä neljä kirjaa aion lukea uudestaan.
Suosikkikirjojani yhdistää mieleen painuneet tunnelmat. En välttämättä edes muista juurikaan kirjojen juonia, mutta niissä vallinneen tunnelman kyllä – tai mitä lukiessani ajattelin, mikä vuodenaika tai elämäntilanne silloin oli meneillään. Ehkä siksi haluan palata tuttuun kirjaan tai omistaa niitä fyysisinä, sillä ne tuovat mieleen muistoja ja tunnelmapaloja omasta elämästä.
Haruki Murakami – 1Q84
Murakami on yksi lempikirjailijoistani, 1Q84 on suosikkini ja myös ensimmäinen lukemani romaani Murakamin tuotannosta. Sanoisin yleisesti olevani enemmän realismin ystävä, mutta tässä scifi-tyylisessä, hieman kulttimaisessa trilogiassa oli jotain koukuttavaa. 1Q84 vei toiseen todellisuuteen ja sai kyseenalaistamaan kaiken. Huomasin nopeasti muita Murakameja luettuani, että teoksissa yhdistyy hämmentävyys, hidastempoisuus ja juonet herättävät usein edetessään enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, eikä 1Q84 tee tähän poikkeusta. Vaikka piirteet voivat kuulostaa negatiivisilta (ja välillä ne tosiaan ärsyttävätkin), Murakami on lähes aina onnistunut voittamaan minut puolelleen. 1Q83 jäi myös siksi mieleeni, sillä muistan sen herättäneen itsessäni aikoinaan täysin uudenlaisen lukuinspiraation. Koen Murakamin ”löytämisen” myös määrittäneen ainakin osittain sitä, mihin suuntaan kirjamakuni on kehittynyt.
Tove Jansson – Kuvanveistäjän tytär
Ostin Tove Janssonin Valitut romaanit -kokoelman, jotta pääsisin lukemaan mahdollisimman monta Toven kirjaa. Rakastuin Kesäkirjaan (mihin tulen takuulla myös palaamaan uudelleen), mutta Kuvanveistäjän Tytär painui erityisesti mieleeni. Teoksen novellimaiset luvut ovat pilkahduksia boheemissa taiteilijaperheessä kasvavan lapsen näkökulmasta. Tovella on käsittämätön taito kuvata lapsuuden satumaisuutta, huolettomuutta ja mielikuvituksellisuutta, joka saa ajatukset palaamaan ajassa taaksepäin omaan lapsuuteen. Nostalgisointia parhaimmillaan siis! Tarinassa oli niin paljon ulottuvuuksia, jotka eivät voi avautua ensimmäisellä lukukerralla eli aion ehdottomasti tarttua tähän uudelleen. Teos on osittain fiktiivinen ripauksella Toven omakuvaa, mikä teki lukukokemuksesta entistä kiinnostavamman.
Hanya Yanagihara – Pieni elämä
Pieni elämä on Hanya Yanagiharan esikoisteos, johon moni varmasti törmäsi sen ilmestyessä vuonna 2015, sillä se herätti paljon keskustelua. Myös minulle kyseessä on heittämällä koskettavin ja hengästyttävin lukemani kirja, minkä teemat pyörivät ystävyyden, luottamuksen ja traumaattisten muistojen ympärillä. Yanagihara onnistuu kuvaamaan kipeitä asioita niin, että paikoin teki todella pahaa – mikään aiemmin lukemani teos ole ollut yhtä fyysinen kokemus. Olen myös kuullut monen keskeyttäneen lukemisen juuri tämän takia. Pieni elämä oli intiimi ja tärkeä kirja, joka sai miettimään omia etuoikeuksia.
Min Jin Lee – Pachinko
Pachinko kertoo korealaisen perheen vaiheista Japanissa 1900-luvun alussa, Korean ja Japanin yhteisestä lähihistoriasta sekä sopeutumisesta vieraaseen kulttuuriin. Perheen elämää, selviytymistä ja kohtaloa seurataan neljän sukupolven ajan. Sukupolviromaaneissa on mielestäni jotakin todella kiehtovaa ja genren teokset herättävät minussa paljon tunteita – ehkä sukupolvien väliset suhteet, limittyvät tarinat sekä tapahtumaketjut, joilla voi olla kauaskantoisiakin seurauksia, saavat kiintymään henkilöhahmoihin syvemmin. Pachinko oli vaikuttava, karu ja sivistävä lukukokemus, enkä olisi halunnut kirjan loppuvan lainkaan. Kirjasta jäi myös erityisesti mieleen miljööt sekä kaunis ja vähäeleinen tapa kuvata arkisia asioita.
Goodreads on osoittautunut toimivaksi paikaksi paitsi merkitä muistiin jo luetut kirjat, mutta myös koota omaa kirjalistaa sekä bongata uusia tuttavuuksia seuraamalla muita käyttäjiä. Roosan lukulistat löydät täältä.
