Mukautumisesta

Tänään on vuoden harmain päivä. Marraskuu ja pimeä vuodenaika tuntuu jakavan ihmisiä: toiset kestävät sitä huonommin kuin toiset, jotka ottavat siitä kaiken irti kynttilöin, lämpimin viltein ja höyryävin teekupein.

Vuosi on kulunut mielestäni nopeampaa kuin mikään vuosi koskaan aiemmin. Välillä ajantaju on tuntunut katoavan – tiedättehän sen tunteen, kun on maanantai ja yhtäkkiä taas sunnuntai, eikä oikein muista mitä on tehnyt siinä välissä?

Pimeys on tänä vuonna täydellinen tekosyyni hidastaa tahtia. Eikä sen tarvitsisi olla edes tekosyy. Mielestäni olisi hassua olettaa keneltäkään samanlaista suoriutumista, kun päivänvaloa on vain muutama tunti päivässä eikä aurinko välttämättä pilkahda kunnolla useampaan kuukauteen.

Vuodenaikojen vaihdokset vaikuttavat meihin luonnollisesti, keho kai yrittää parhaansa mukautua luonnossa vallitseviin muutoksiin ja valmistautua lähestyvään talveen. Pidän ayurvedisesta lähestymistavasta, jossa tasapainoa tuetaan näissä olosuhteiden muutoksissa lempeästi.

Ayurveda on ikiaikainen intialainen elämänfilosofia, jossa pyritään kehon ja mielen tasapainoon. Se perustuu kolmen doshan balanssiin: vatan, pittan ja kaphan, joista myös jokaisen yksilöllinen kehotyyppi muodostuu. Ayurvedan mukaan myös vuodenajat vaikuttavat doshien tasapainoon ja elämäntapoja tulisikin sopeuttaa niihin. Itse en ota ohjeita mitenkään vakavasti – mielestäni keskeistä on itsensä ja oman kehon kuunteleminen, johon ayurveda tarjoaa hyviä vinkkejä.

En mene tässä syvälle ayurvedaan, sillä tietoa aiheesta löytyy paljon muualtakin (kuten kirjoituksen lopussa vinkkaamastani kirjasta), mutta kerron muutamista siihen pohjautuvista keinoista, jotka ovat auttaneet itseäni mukautumaan pimeyteen ja olosuhteiden muutoksiin.

Lämpö

Ayurvedisesta näkökulmasta syksyllä ja talvella eletään vata-aikaa. Vatan ominaisuuksia ovat kylmyys, kuivuus, jotka lisääntyvät syksyllä sääolosuhteissa ja lisäävät vataa. Tämä tarkoittaa sitä, että se on alttiimpi menemään epätasapainoon. Ayurvedan mukaan vastakkainen ominaisuus tasapainottaa, kun taas samanlainen ominaisuus lisää epätasapainoa.

Vatan tasapainottamiseksi tarvitaan siis päinvastaisia asioita kylmälle ja kuivalle. Vata-aikaan itsensä tulisi pitää lämpimänä ja suojautua parhaansa mukaan viimalta, sekä syödä lämpöisiä ja öljyisiä ruokia kylmien aterioiden sijaan. Järkeenkäypää – syystalvella mieleni tekee muutenkin enemmän mausteisia patoja, lämpimiä keittoja ja uunijuureksia, kun taas kesällä viilentävät salaatit maistuvat paremmin.

Säännöllisyys

Kun elämässä tai ympäristössä tapahtuu paljon muutoksia, mukautumistani niihin helpottaa rutiineihin ankkuroituminen. Kun arjessa on jotain toistuvaa ja pysyvää, on muutokset helpompaa ottaa vastaan. Itselläni tämä tarkoittaa etenkin aamu- ja iltarutiineja, joista yritän pitää etenkin syksyisin kiinni. Aamuisin tärkein rutiinini on rauhallinen aamiainen, jota ilman päivä ei lähde käyntiin. Iltaisin varaan aikaa perusteelliselle ihonhoidolle – parhaimmassa tapauksessa ehdin tehdä myös jotakin extraa, kuten gua sha -kasvohieronnan.

Myös ayurvedassa suositaan tietynlaista päivärytmiä ja vata-aikaan rutiinien tärkeyttä korostetaan, sillä epäsäännöllisyys on yksi yleisimmistä vatan epätasapainon aiheuttajista.

Lepo

Ayurvedan mukaan vata-aikaan tulisi myös muistaa levätä tarpeeksi ja tuntuukin välillä siltä, että luonnonvalon kaikotessa ei muuta tekisi mieli tehdäkään. Sen sijaan siis, että taistelisin syysväsymystä ja pimeyttä vastaan, aion antautua sille oikein kunnolla: antaa entistä enemmän aikaa palautumiselle ja levätä hyvällä omalla tunnolla. Mukautumistaktiikkaani kuuluu siirtyminen tietynlaiseen energiansäästötilaan – yrittää keskittyä vain olennaiseen ja siirtää muun myöhemmäksi.

Jos inspiroiduit ayurvedasta, suosittelen tutustumaan Pohjoista Ayurvedaa -kirjaan, jossa ayurvedista elämäntapaa sovelletaan pohjolan olosuhteisiin.