Gemman muusa: Kokori
Kokori valmistaa kauniita ja käsinpunottuja uniikkeja koreja pitkäjänteisen yhteistyön kautta pohjoisghanalaisten kyläläisten kanssa. Tapasimme Kokorin perustajan Carolina Runebergin ja pääsimme kysymään, miten Kokori sai alkunsa.
Heippa Carolina. Kerro siitä, miten päädyit alun perin Ghanaan?
Menin lukion jälkeen Lontooseen opiskelemaan ensin kansainvälisiä suhteita ja kieliä, ja sitten tein maisterin kehitysmaatutkimuksesta. Tutustuin Lontoossa opiskeluaikoina ghanalaiseen kurssikaveriini ja sain hänen kauttaan harjoittelupaikan yhdestä naisten järjestöstä.
Kun tulin harjoittelun jälkeen Suomeen, halusin mennä heti takaisin ja sitten pääsinkin työskentelemään kehityskonsultti-organisaatioon. Tapasin samoihin yhden ystävän, joka tunsi hyvin korituotantoa ja matkustin hänen kanssaan Pohjois-Ghanaan. Innostuin siellä kovasti koreista, tapaamistani ihmisistä ja yhteisöstä. Ihastuin ihmisten iloiseen elämänasenteeseen ja reippaaseen tekemisen meininkiin.
Mistä lähti ajatus Kokorin perustamiseen?
Ajattelin, että olisi kiva aloittaa jotain omaa ja päätin kokeilla korien maahantuontia. Pidin toissa jouluna pop up -tapahtuman, jonne toin pienen satsin koreja, koska halusin kokeilla, että pidetäänkö niistä täällä. Korit saivat tosi hyvää palautetta! Sitten menin takaisin Ghanaan ja rupesin suunnittelemaan ja kehittämään tätä projektia enemmän.
Kerroit aiemmin, että olet myös ollut mukana itse korien suunnittelussa. Kerro siitä vähän lisää?
Halusin tehdä koreista omannäköisiä ja kehittää malliston, joka sopisi skandinaaviseen tyyliin. Usein korit ovat hyvin värikkäitä ja niissä on käytetty kaikkia sateenkaaren värejä, joten halusin että tuotteet ovat vähän hillitympiä. Halusin myös, että kaikki korit ovat kokonaan luonnollisia ja aloimme yhdessä kyläläisten kanssa tutkimaan, miten värit saataisiin tehtyä kasviväreillä. Olemme tähän mennessä löytäneet kolme hyvää väriä: korien punainen väri tulee durran lehdistä, keltainen kurkumasta ja hennasta saa tummanruskean ja harmaan sävyjä.
Mallisto kehittyy ja elää jatkuvasti, koska kaikki korit ovat aina erilaisia. Minua huolestutti alussa se, että miten näitä voi edes myydä, kun ei ole standardikokoja. Mutta nyt myöhemmin olenkin aivan ihastunut siihen, että korit ovat uniikkeja. Nykyään se on mielestäni ihan se Kokorin tärkein juttu, että jokainen kori on aina omanlaisensa yksilö.
Korien punontaa varten on rakennettu keskus, jotta punojat saavat työyhteisön ympärilleen.
Mistä sait idean ”Kokori” nimeen?
Asuin Kokorin perustamisen aikoihin Ghanan pääkaupungissa Accrassa, Kokomlemle nimisessä kaupunginososassa, mistä ”koko” jäi kummittelemaan mieleeni. Aloin leikitellä kori-sanalla ja sitten se vain tuli jostain vahvasti, enkä päässyt siitä enää irti. Koko tarkoittaa myös kaakaota, joka on yksi Ghanan päävientituotteista ja suuri osa Fazerinkin suklaakaakaosta tulee Ghanasta.
Olet kertonut, että sinulle on hyvin tärkeää, että korit valmistetaan eettisesti kestävästi. Kerro tästä lisää?
Haluan, että tekijät saavat työstään reilun palkkion, johon he ovat myös itse tyytyväisiä. Tekijät ovat itse toivoneet palkkionsa, ja minulle on tärkeää, että siitä ei tingitä. Lisäksi tekijöille maksetaan sairasvakuutus. Korien hintoja katsoessa tulee muistaa, että yhden korin valmistamisessa menee, koosta riippuen, ainakin muutama päivä. Reilu palkkio on paras tapa auttaa niin, että kyläläiset saavat muun muassa lapsia kouluun.
Pääelinkeino Ghanassa on maanviljely, mutta kuivakauden aikana toimeentuloa ei tule juuri mistään, joten korituotanto on silloin tärkeä sivutoimeentulon lähde. Korinpunonta on Ghanassa erityisesti naisten työtä, joten se on eräänlaista naisten voimaannuttamista, että saadaan heidät työllistymään.
Olemme rakentaneet kylään keskuksen, jossa koreja valmistetaan, jotta punojilla olisi tiivis työyhteisö. Tällä hetkellä keskuksessa työskentelee noin 80 naista. Nyt korona-aikaan keskus ei ole tietenkään käytössä, vaan punojat työskentelevät kotoa käsin, mutta myöhemmin meillä on suunnitelmissa laajentaa sitä. Koen myös hyvin tärkeäksi sen, että toiminta on pitkäjänteistä ja olen tehnyt paikallisille lupauksen siitä, että toiminta on jatkuvaa. Jos toiminta olisi vain väliaikaista, se ei olisi kovin kehittävää.
Korien punainen sävy saadaan kuivatuista durran lehdistä.
Olet nyt työskennellyt reilun vuoden Kokorin kanssa. Millaista on ollut yrittäjänä työskentely, jännittikö sinua koskaan yrittäjäksi ryhtyminen?
Yrittäminen ei ollut koskaan minulle varsinainen unelma. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että yrittäjyys sopii minulle todella hyvin. Olen vähän sellainen, että haluan tehdä, mennä, tulla ja puuhastella niin kuin itse haluan, joten olen hyvin iloinen siitä, että asiat ovat menneet juuri näin. En osannut myöskään yhtään odottaa, että korit saisivat niin nopeasti suosiota ja ihmiset tykkäisivät niistä niin paljon. On ihanaa, kun melkein jokainen asiakas sanoo, että: ”Apua, en osaa valita, kun kaikki on niin kivoja!”
Kerro vielä lopuksi, mitä kesäsuunnitelmia sinulla on?
Tykkään olla luonnossa, käydä vaelluksilla ja lenkillä. Toivonkin, että pääsisin kesällä viettämään mahdollisimman paljon aikaa mökillä saaristossa. Luonnossa olemisen lisäksi nautin taiteesta ja museoissa käymisestä. Viime aikoina olen myös innostunut taas tauon jälkeen maalaamaan. Olen pitkään halunnut elvyttää taiteen tekemistä ja Kokori-projekti on innostanut tekemään enemmän luovia juttuja myös vapaa-ajalla. Tykkään Kokorin tarjoamasta kombinaatiosta, että se on kehitystyötä, jota olen opiskellut, mutta siinä on myös luova puoli.
